Joululaulu

Sataa lunta verkalleen,

niin valkoinen, ja pehmoinen

on maa. Sisälläni rakkaus

läikkyy sielustani yli.

Niin, lämmin rakkaudesta,

voi olla naisen yksinäisenkin

sydän. Niin kylmä vaikka

on routaisen, kylmän

talven syli.

Ympärilleni tahdon sytyttää

rivi riviin kynttilöitä.

Joulu hiljaa kohti hiipii pitkin

keskitalven selkää.

Nyt mua hellästi puhutelkaa.

Voin olla hiukan melankolinen.

Yksinäinen tonttukin arasti

kulkee poikki pitkän lumisen pellon.

Joulu saapuu, juhlat alkaa,

lapset pirissä nostavat jalkaa.

Kuuluu kilin kilin, soitto tiukujen.

Nyt on tähdet jo syttyneet silmiin

enkelten, jotka valvovat jäljillä

lapsien askelten.

Tartu käteeni ihminen pieni,

niin yksinäinen on talvinen raskas tieni.

Tunnen rakkauden ihmisten,

pois kiire jo heittäkää,

kohta on täällä joulu kultainen.