Joko suru on pois?

Kehräävä kissa on nimeltään

Siiaminkuu, sillä on

pitkät näkymättömät viikset,

ja naurava kissan suu.

Kynnet terävät, selkääni

raapivat, kiiltävät karvat

ilmassa vain lentelevät.

Suruun tahtoisin löytää

sen nappulan, mistä se

pois suljetaan.

Sinut vain, kun nähdä

saan, puoli maailmaa

jalkojen alla pyörähtää.

Huimauksen suuren,

se aikaan saa.

Surun silloin se pois

katkaisee, sähköinen

lataus ilman läpi
kiitää saa. 
Vasta kehrättyä kevättä,
sitä surinaa, kissan
sisäinen moottori
aikaan saa.

Kissa kuin pantteri,
ilmaan loikkaa,
ja hiiren kiinni saa.