Joulukuussa
on niin pimeää,
voi
menninkäinen, ja
päivänsädekin
toistaan
hetken
rakastaa.
Se pieni
hetki pimeän ja
valon
suudellessa,
ihmeitä
aikaan saada voi.
Valon
ollessa himmeimmillään,
me
menninkäinen, ja päivänsäde
yhdessä
telmitään.
sataa
hetken sitä pehmeää
pumpulista
lunta.
Sitä
joskus täynnä on
koko
luomakunta.
Katselevat
toisiansa päivänsäde
rinnassansa
tuntee kummaa
leiskuntaa.
Sitä pimeys, ja
menninkäinen
aikaan saa.
Silloin
on se pieni hetki
pimeyden,
jota vietän
piilossa
pesässä menninkäisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti