Lumisade

Taivas repeää, lumi alas leijuu

lailla pumpulin. Jäljet askelten

painuu lumeen upoten.

Sisälläni kaikuu äänet maan,

ja avaruuden. Kauaksi on kaipuu

sielun joka musiikkia on tulvillaan.

Sormeni pianon koskettimille putoaa,

ja sävel kaunis ulos soittimesta

irtoaa. Soitan kuin lumi leijuen,

tai kaunis lento kesän keijuen.

Lapsi soittoon nukahtaa,

kuuluu pientä tuhinaa.

Niin valkoinen, on kylmä maa.

Kodissa vain soittajan,

takka kodikkaasti lämmittää.

Nousee äänet sointujen,

ylös avaruuteen, hiljaa huojuen.

Laulaa äitimaa, sataa lunta puhtaan valkeaa.