JOKELALLE

Nyt tarvitaan sinulta vain yksi,

sana yksi ele ylitse

kansanpäiden.

Se juuri minulle sanottu ,

toisten korvilta pois suljettu.

Olemme hukkuneet

vuosien patinan alle.

Ei kaiu enää nuoruuden

kaiho, villi kiihko

sieluistamme maailmalle.

Ne kaikki jäivät

jo vuosien menneiden alle.

Minä sinulta hävisin

massaan muitten

ihmisien kasvottomien.

On tahtoni aina kovin

itsepäinen. Sieluni

nyt on talvenhuilu

kaunisääninen, kylmän

jäinen. Se yksinäisyyttä

soi, äänen vibraatto nuottien

välillä väristen.

Joensuun kadut lumi peittää,

Jokelaan käy joutavien tie.

Nyt joulukuu loppuun asti

hiljaa jolkuttaa.

Niin se lapsuuteni pukki

jossain oveen lapsenmielisten

kolkuttaa. Pahinta tässä

ikuisessa ikävässä, on

kaivata patajätkää.

Jokela jotain vuosien patinaa,

aiheuttaa sisälläni nyt sitä

kaipuun natinaa.

Tahdon hyvästellä sinut vielä,

suudella sinun rappujasi.

Niin liukkaan kelin vielä siedän,

Jokela kumarran sinun edessäsi.

Ruusuja sinulle ojennan,

ne jääruusut talven kauneimmat.