Laulu syntymässä

Kaksi miestä kovin komeaa,

toinen minua rakastaa,

omaksensa haluaa.

Ongelmaa kerrakseen,

kun minä rakastun aina

siihen hyvään ystävään.

Onnenlahjat ei koskaan tasan

käydä saa, on niin tuskallista

yksipuolista rakkautta

kantaa mukanaan.

Sydämeni on yksi suuri

kaihonkaravaani, matkalla

suuren laajan erämaan.

Tahtoisin niin olla nainen

hyväksytty, onnellinen.

En kulkea täällä maanpäällä

kyyneliäni pyyhkien.

Kaikille sanon hyvää huomenta,

sydän melankolinen sykkii

sisälläni. Sinua niin paljon

rakastan, pelkään, että tunteillani

sinut tukehdutan.

Sinä asut minun sielussani,

sinua siellä vaalien hellien.

Lauluja, runoja sinusta teen,

aina putoavat riimit

oikeille paikoilleen.

Tänään tahtoisin niin syliisi

nukahtaa, olla onnellinen,

lähteä pois jaloista sen

kaihonkaravaanin viimeisen.

Käykö koskaan minulle onnellisesti,

tulenko tasapainoiseksi ihmiseksi.