Tämän
päivän maailmaa,
katson
hetken allapäin.
Minä
valon, sekä varjojenleikkivän
hääleikkejään
hetkisen näin.
Oli
rinnallani menninkäinen yön,
minä
päättömästi häntä
rakastin.
Niin tunkeilevin tuntein
hänet
karkotin, nyt
surun
suuret saappaat
painaa
liikaa jäljillä askelien.
Joskus
yöllä unessani
ihanasti
pimeyttä rakastin.
Talven
vallan aika,
oli
kaunis, sekä onnellinen.
Viimein
korppienkuoro
alkoi
laulaa suurta varaa.
Eilinen
oli kaunis, sekä
ihmeellinen,
huominen
on
tuskanhuuto peilikuvan
murheellisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti