Jäinen
hiljaisuus, tyhjä
huone
sydämen.
Sydän
suojaa haluaa,
hämärään
tuot valon
sen. Se
valo häikäisee,
sokeuttaa.
Sydämeni
ei piilopaikkaa
löytää
voi.
Päivänsäde
ja menninkäinen
syvällä
sielussani
musiikkina
soi.
Me
yhdessä joskus
lauletaan,
se saa
taivaanrannankin
vapisemaan.
Luonto
nyt kaiken jäädyttää,
minä
yritän olla
näkymätön
keskellä
pimeyden.
Rakkautta on
jäisessä
ilmassa.
Pakkasessa
palelen,
sydän
täytyy saada
jäähtymään.
En tahdo
kuunnella mun
sydäntäni,
se kovasti kapinoi
sisälläni.
On kuvasi jäänyt
sieluuni
asumaan. Pidän ikkunaa
avoimena,
toivon tuulen pois
vievän
tämän tunteen
satuttavan,
liian sievän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti