Me tapoimme sen
aidon rakkauden.
Hautasimme maahan
siunaamattomaan.
Saapui aika
suuren kaipauksen,
rakkaus nousi
ylös kummittelemaan.
Minä kielsin sen,
suuren kaipauksen.
Se voimistui,
paisui ulos omasta
uomastaan.
Niin menetin sen
ilon ihmisen,
ja hävisi onni
maallinen , hukuin
sekaan ihmismassan
kasvottomien.
Kadotettiin ikuisuus,
menetettiin
tulevaisuus
yhteinen.
Nyt tieni on
pimeä, ahdistava
jäinen.
Hukutettiin avarakatseisuus,
kesken katkesi matka
yhteisen rakkauden.
Yksin olen aikamatkalla
galaksien,
hyväksy sitä
koskaan en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti