Ujouteni
muurin sortuessa,
olen
puhunut kaiken tärkeimmän
kertonut
ketä rakastan.
Raastanut
sydämeni riekaleiksi.
Polttanut
viuluni
taiteiden
alttarilla
uhrilahjaksi
elämän.
Palanein
sormin,
tuhotuin
sydämin.
Minä
haaksirikkoinen elämän
paikallani
emmin.
Suru
silmissäni asuu,
joukossa
ilon, sekä rakkauden.
Rinnakkain
kulkevat melankolia,
ja
rakkaus käsikkäin.
Ajan
rattaiden väliin yksinäni jäin?
Otanko
sinut kulkemaan vierelläin,
osaanko
olla sinulle se
luotettava
turvallinen ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti