Translate

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Sinulle


Niin pelkään uudelleen
maljaa rakkauden huulilleni
kohottaa. Mikä osani on,
mikä polkuni kohtalon.
Sydämestäni kirjoitan
säkeitä täynnä, rakkautta
sykkivää elämää.
Kyyneleistä joskus rakennan
helminauhan kimaltavan.
Aika sen helminauhan kuivattaa,
ja helmet hauraat ilmaan hajoaa.

Minä vaelsin yli kaupungin,
yhden löysin joukosta tuhansien.
Patajätkän repaleisen, joka
täydeksi teki minun kaipaavan
sydämen.
Niin mykkähuuto sydämestäni,
löysi sen suuren rakkauden.
Täällä maailmassa nyt kamppailen,
kera voimakkaan tunteen ystävyyden.
Me löysimme yhteisen
maailman, yhteiset tuulet sen.
Nyt joulukuu on liian kaunis,
vaikka kanssasi ulkona palelen.
Herään yöllä yksin,
sanojasi muistelen.
Maailmassa minne vain meen,
tunnen yhteisten
kaiun sävelten.
Nyt mikään palaa
ei ennalleen, matkaa
sydämessäsi huomiseen teen.
Maailmassa keskellä hiljaisuuden,
herään taas aamuun uuteen,
nimeäsi kuiskaten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto