Sinulle

Niin pelkään uudelleen

maljaa rakkauden huulilleni

kohottaa. Mikä osani on,

mikä polkuni kohtalon.

Sydämestäni kirjoitan

säkeitä täynnä, rakkautta

sykkivää elämää.

Kyyneleistä joskus rakennan

helminauhan kimaltavan.

Aika sen helminauhan kuivattaa,

ja helmet hauraat ilmaan hajoaa.

Minä vaelsin yli kaupungin,

yhden löysin joukosta tuhansien.

Patajätkän repaleisen, joka

täydeksi teki minun kaipaavan

sydämen.

Niin mykkähuuto sydämestäni,

löysi sen suuren rakkauden.

Täällä maailmassa nyt kamppailen,

kera voimakkaan tunteen ystävyyden.

Me löysimme yhteisen

maailman, yhteiset tuulet sen.

Nyt joulukuu on liian kaunis,

vaikka kanssasi ulkona palelen.

Herään yöllä yksin,

sanojasi muistelen.

Maailmassa minne vain meen,

tunnen yhteisten

kaiun sävelten.

Nyt mikään palaa

ei ennalleen, matkaa

sydämessäsi huomiseen teen.

Maailmassa keskellä hiljaisuuden,

herään taas aamuun uuteen,

nimeäsi kuiskaten.