Haaveitaan
kukin kantaa
sisällään.
Oudot äänet
kaikuvat
sisälläni,
hyräilen
minun omaa
säveltäni.
Rakkauteni
sinuun on
suurempi
kuin luulet.
Se saa leijat
tuulessa
pakkasellakin
taivaanrannassa
tanssimaan.
Olenko
tänään hiljainen,
vai
riemustako
hetken
kiljaisen.
Lumi jo
peitti kaiken
alleen,
se puimattomankin
pellon
viljaisen.
Olet niin
väsynyt mies,
et huomaa
ympärilläsi
elämää. Sielusi
on kuin
autio
erämaa.
Minä
kirjoitan joskus
sanomatta
sanakaan.
Ne on
rivien välissä
piilossa
ne sanat
jotka
lausumatta
silloin
jätetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti