Minä
täällä elämässä
kaiken
tuhosin,
ihan
turhaan maailmalle
uhosin.
Nyt
raunioissa rakkauden,
pyörin
tuhkassa
vaatteeni
helmat
häpeästä
repäisen.
Seilaan
täällä nyt eksyksissä,
merelläni
ei loistavaa majakkaa.
Kadoksiin
hävitin kaiken muun,
sitä
totuutta sisältäni
hävittää
voi en.
Minä
rakastan sinua
häpeäni
keskellä,
täällä
kiemurtelen.
Nyt
maailmalta piiloudun,
ei kukaan
nyt kysy
minne
menen,
ei kanssa
kenen.
Olen
eksyksissä,
minä
maaliskuinen killikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti