Minun
nimeni on maa,
sinun
nimesi on kuu,
ei mitään
elämästä
ilman
sinua maassani
koskaan
tuu.
Niin
aurinkoa kiertää
monta
yksinäistä
planeettaa.
Sinä
minulle, kun
hymyilet
öisin noin,
minä
vierelläsi
ilakoin.
Sinua
palvon yhä niin,
loiste
kuutamon,
rinnoilleni
öisin laskeutuu.
Radallaan
taivallat, kun
on
täysikuu, loisteesi alle
nukahdan.
Maan
päällä yksin taivallan.
Taivaalla
näen Orionin
tähdistön,
sekä täysikuun.
Rakkautta
ulvon kuutamoon,
niin kuin
hullu kojootti
silloin
oon. Yö sekä kuu
radallaan,
saa yksinäisimmänkin
suden
ulvomaan.
Niin kuin
susi laumassaan,
minä
kuljen kohti kuuta kuumottavaa.
Tahdon
valoosi nukahtaa,
kun
väsymys susilauman uuvuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti