Niin
pelkään uudelleen
maljaa
rakkauden huulilleni
kohottaa.
Mikä osani on,
mikä
polkuni kohtalon.
Sydämestäni
kirjoitan
säkeitä
täynnä, rakkautta
täynnä
sykkivää elämää.
Kyyneleistä
joskus rakennan
helminauhan
kimaltavan.
Aika sen
helminauhan kuivattaa,
ja helmet
hauraat ilmaan hajoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti