Katselen
taas vanhaa
valokuvaa,
muutaman
vuoden
takaa.
Siinä
sinulla on päälläsi
moottoripyöränajopuku,
jonka
oikeassa hihassa
on kuva
ahman.
Silloin
minä sinuun
ihastuin,
nauroin silloin
joukossa
ihmisten,
niin kuin
rakastunut
nainen
vain nauraa voi.
Perhoset
tanssivat
masurkkaa
sisälläni
vieläkin,
sinut kun nään.
Niiden
pitkien näkemättömiemme
päivien
välissä minä vaivun
suureen
kaipaukseen, suureen
ikävään.
Muistan
mitkä laulut
laulat
milloinkin,
minä
lauluissani aina sinusta
haaveilin.
Sinusta
rakentelen pilvilinnoja,
niissä
asun nanosekunnin,
olen sen
hetken niin onnellinen.
Olet
minulle se komea taivaanrannanmaalari,
päälläsi
se väriläiskäinen haalari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti