Tunteellisuus
se on
minun
ystäväni, sekä vihollinen.
Kuin
vuorovesi tunteet
vaihtelevat,
virtaavat
ylös, ja
alas sieluni
rannoilla.
Minä
rakastan, kaipaan,
suren,
kaipaan rakkautta
elämääni.
Niin kuin vuoksi,
sekä
luode. Tunteeni tanssivat
tarantellaa
joulukuussa.
Pulut
pihamaalta perässäni
kävelevät
sisälle,
olenko
niin outo lintunainen.
Se hullu,
runoileva Suomalainen?
Ne linnut
on ainoita,
jotka
minua rakastavat.
Istuvat
lennosta kädelleni,
niskaani
ulostavat.
Sisälläni
sinä olet sitä
kovaa
kivettynyttä hunajaa,
jota ei
sieltä kaavituksi saa.
Sä luulet
että mä valehtelen,
mutta
sinä sitä et tiedäkään et
kuinka
paljon sinusta kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti