Mieleni
on unelmilla täyteen lastattu.
Ei
kaikkiin kysymyksiini
milloinkaan
vastattu,
hiljaisuus
sulki huulesi.
Minä
korvani höristin,
kuullakseni
pienimmänkin kuiskaukseen.
Sielusi
sylissä valveunta näen,
olen
öisillä retkillä,
näillä
ajatusten herkillä hetkillä.
Oinaat
sarvistaan voi jäädä,
toisiinsa
roikkumaan,
kun
vallasta taistellaan.
Yhdessä
kohta kevätilmaa haistellaan.
Matahari
on matkallaan,
öisillä
vakoiluretkillään.
Me kuinka
toisiamme tuomitaan,
virheitä
toisistamme suomitaan.
Me
Suomalaiset, ja Suomen
yksinäisten
ihmisten nukkuva maa.
Meillä on
kansamme, joskus
äänekkäästi
puhuvat huulet ihmisten.
Joskus
toivon kuulevani
tärkeän
kuiskauksen.
Ylläni
avaruus tänä yönä vain humisee,
oudot
revontulien äänet korvissani
muistoissani
Raja-joosepin raunioilla kumisee.
Lauluaan
laulaa yö, sekä avaruus.
Hienot Runosiveltimen vedot!
VastaaPoistaAvaruus ja revontulet todellakin
humisevat! Olen talviöinä nähnyt
ja kuullut!
Kauniisti sanoit, yö laulaa
ja avaruus!
Hyvää Joulun odotusta, Sinulle,
Kaunosielu Sofia! Täältä Länsi-Jöötamaan
Laaksokaupungista, jota vuoret ympäröivät
ja lumi peittää. 1900 luvun alussa täällä
on ennen joulua ollut suuria karjanmyynti
markkinoita, ja joskus melkein kuulee
lehmien ammumisen ja hevosten hirnumiset,
sopivalla aaltopituudella!
Kiitos Herne ihanasti sanottu, joulu lähenee.Tämä runo on omistettu henkilölle jonka kanssa vietin Paronittaren pikkujoulua.
VastaaPoista