Jouluaatto

Syvätylsyys jouluaatto täällä

tänään taas. Minua liikaa

väsyttää, tahtoisin vain

pienen hetken levähtää.

En löydä sitä järjellistä

langanpäätä, kerästä

elämän. Minä kiskon sitä

lankaa, se kerä vain

tiukemmaksi kiristyy.

Missä mättää, mikä

tunteideni kireyden

on vain syy.

Sana siellä sana täällä,

nimeesi vain ajatukseni

kiertää, tarttuu, eksyy.

Minä luovutinko toivomasta,

ystävyyttä, lujaa pitävää.

Minä yksin tässä ikävässä,

minä ja se kadonnut langanpää.

Hän joka tunteitansa pelkää,

hän helposti katuojaan oksentaa.

Sä et jaksa kauaa eteenpäin,

jos sulla on tunteiden tilalla,

se viinalla sekaisin puudutettu

yläpää.