TÄNÄÄN

Tänään olen nainen joka ei rakasta itseään.

Minä tänään laitan vain omat

sanani itkemään, koskaan ei voi

itseeni sopeutua. On elämä

yhtä suurta kamppailua,

päivä päivältä eteenpäin taistellaan.

Minä kirjoitan surustani runon,

koittaa pieni hyvä hetki,

niin rakkaudesta runon punon.

Ihmettelen sitä mikä siinä taikana on

istuu vierelläni ystävä.

Miksi siihen jäät vuosikymmenniksi

istumaan? Sanot : rakastat mua,

minä en itsessäni mitään

rakastettavaa nää. Minä pyöritän

jätemyllyä tanssivien sanoen,

kirjoitan joskus tarinaa mitään sanoen.

Tässä vaiheessa en katso

kirkkaasti huomiseen,

luotan vain runoilla tuskan pois luomiseen.