Elämästä
oppii kiinni
pitämään,
jos sen päältä
kerran
putoaa.
Jalkojen
alta maa
hetkeksi
katoaa.
Törmään
suureen ihmeeseen,
jälkeen
särkyneiden
vuosien.
Ensin nostan
itseni
jaloilleni,
sitten
kävelet vain
sisälle
sydämeeni.
Ei sen
vähempää,
ei sen
enenpää,
kuin
jalkojeni alla
maa
pyörii akselissaan.
Pääni
täysin sekoaa,
minä
kirjan sinusta
teen, ja
putoo riimit
paikalleen.
Matkaa
jatketaan,
auringonlaskuun
ratsastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti