Poika sateenkaarenmaan

Virkeä Veenus

virittämässä verkkojaan

bittiavaruuden yli.

Miten kylmä voikaan olla

yksinäisen naisen syli.

Aution ajattoman avaruuden idylli,

tungettu yksinäisyydestä

kertovaan kuvaan.

Sä poika rakkauden, ja yön

satuloit ratsuksesi Orionin tähtivyön.

Silmiisi syvän sinisiin tahdon

aina sukeltaa.

Sinun nimesi vain sisälläni

lujan kaikupohjan saan.

Olet poika sateenkaarenmaan,

tahdon ruukullesi ratsastaa,

hevosella Oidinin.

Sen höyhenellä fasaanin

sain kutitettua,

vauhtiin mahtavaan.

Olen tytär sateenkaarenmaan,

tahtoisin sinun syliisi nukahtaa,

sen sateen ja auringon pilviverhon taa.

Ajan aalloilla saan ratsastaa,

silmissäsi on avaruuden

kaunein loiste kristallin.

Sen katseen sieluuni kerran tallensin.

Minulla on ääni seireenin,

sinulle niin laulaa tahtoisin.

Älä korviasi peitä, niin laulan

sinulle tien yhteiseen rakkauteen.