Translate

tiistai 11. joulukuuta 2012

Poika sateenkaarenmaan


Virkeä Veenus
virittämässä verkkojaan
bittiavaruuden yli.
Miten kylmä voikaan olla
yksinäisen naisen syli.
Aution ajattoman avaruuden idylli,
tungettu yksinäisyydestä
kertovaan kuvaan.
Sä poika rakkauden, ja yön
satuloit ratsuksesi Orionin tähtivyön.


Silmiisi syvän sinisiin tahdon
aina sukeltaa.
Sinun nimesi vain sisälläni
lujan kaikupohjan saan.
Olet poika sateenkaarenmaan,
tahdon ruukullesi ratsastaa,
hevosella Oidinin.
Sen höyhenellä fasaanin
sain kutitettua,
vauhtiin mahtavaan.
Olen tytär sateenkaarenmaan,
tahtoisin sinun syliisi nukahtaa,
sen sateen ja auringon pilviverhon taa.

Ajan aalloilla saan ratsastaa,
silmissäsi on avaruuden
kaunein loiste kristallin.
Sen katseen sieluuni kerran tallensin.

Minulla on ääni seireenin,
sinulle niin laulaa tahtoisin.
Älä korviasi peitä, niin laulan
sinulle tien yhteiseen rakkauteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto