Menin
näkyväiseen kiintymään.
Teot
puhuu puolestaan,
tunteet
kulkevat omaa polkuaan.
Tuskan
alle murrutaan,
palasiksi
hajotaan, ei löydy
kokoon
kasaajaa.
Minä
laulujani teen, lisään
niihin
monen turhan kliseen.
Lumi
puista putoaa,
leijuu
maahan, sen alle
tunteitani
haudataan.
Olen se
lumienkeli, joka
kevään
tullen sulaa pois.
Huominen
se jäätää
monen
sydämen, minä
jäähileiksi
mureni.
On suru
sameaa, se
särkee
niin paljon kaunista,
pois
katoaa. Niin kylmä,
sekä
jäinen on sydämeni,
sekä
talvinen, routainen maa.
Ei
sydämeni vierelleen saa,
ystävää
kulkemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti