Translate

lauantai 29. joulukuuta 2012

Posliinipoika


Hyllyssäni seisoo se kaunisposliinipoika
nimeltään Jukka.
Nimesi pohjaan sen kirjoitin.
Tärkeintä on ne kauniit sanat,
jotka sinulle ojensin.
Anteeksi, jos kauniilla sanoilla
likaa loukkasin. Tänään luuni
Ramonaan raahaan.
Kuljen tietä tiettömään,
jalat minua jonnekin kuljettaa.
Niin Vesterinen yhä laulaa,
kukaan ei koskaan.
Minä suruni piilotan,
kätken sen suven loskaan.
Minä taivun voimasta sanojen,
satamaan ei käy laivani tie.
Turtumus, tuskaa kuskaa, minä
sanoillani elämää hämmennän.
Nainen aina liikoja toivoo,
minä riimien välin,
sukellan. Yritän hukuttaa
ikävän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto