Posliinipoika

Hyllyssäni seisoo se kaunisposliinipoika

nimeltään Jukka.

Nimesi pohjaan sen kirjoitin.

Tärkeintä on ne kauniit sanat,

jotka sinulle ojensin.

Anteeksi, jos kauniilla sanoilla

likaa loukkasin. Tänään luuni

Ramonaan raahaan.

Kuljen tietä tiettömään,

jalat minua jonnekin kuljettaa.

Niin Vesterinen yhä laulaa,

kukaan ei koskaan.

Minä suruni piilotan,

kätken sen suven loskaan.

Minä taivun voimasta sanojen,

satamaan ei käy laivani tie.

Turtumus, tuskaa kuskaa, minä

sanoillani elämää hämmennän.

Nainen aina liikoja toivoo,

minä riimien välin,

sukellan. Yritän hukuttaa

ikävän.