Aika minulle sen sadan vuoden
yksinäisyyden myy.
Se rakkaus mitä sydämessäni
vaalin, kasvatin olikin
paratiisin
petollinen kyy.
Näin Aatamin, kun hän
kylkiluustaan
katkoi toisen palasen.
Puhalsi siihen toisen naisen
sydämen.
Minut paratiisista pois
suljettiin,
sadan vuoden yksinäisyyteen
kirottiin.
Niin sisälleni hän levitti
sen
kyynpiston nesteen
myrkyllisen.
Aikakirjoihin kirjoitettiin
kai,
se nainen yksinäisyyttä saa
kantaa kuin taakkaa
povellaan.
Niin kauan, kunnes hänet
sadan vuoden jälkeen
uhrilehtoonsa
haudataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti