Taivaan tähdet

 

Taivaan tähdet loistaa on
aika revontulien.
Kuunnellen susien ulvontaa lapsuuttani vietin
keskellä kaamoksen.
Raja-joosepin raunioilla leikkien.
Et viheltää sä saa,
pelkäätkö Seitaa ; lapin jumalaa.
Kylmää jäätä,
pakkassäätä, kairalla
ei montaa kulkijaa.

Rajamies vain koiraa kuljettaa.
Taruja paljon kuulla sain
jängällä, kuljin taivaltaen,

kera meidän oman ukon.

Hän rakensi traktorilla

minulle suuren lumiukon.

Taloakin korkeamman,

sen kuvan verkkokalvolleni

nyt talletan.

Karhunkin mä nähdä sain,
nenät aivan vastakkain.

Nyt on talvi saapumassa,
kesänlämpö kuoli pois.
Lumiaidat rakennettiin.

Yksinäinen naali, kettu

taivaalle luo katsettaan.
Joulun vallan odotusta,

lapsuuden suurta taikaa,

sitä sydämeni piilotin,

niin paljon. Se saa vallan

suurta aikaan.

Lapin talven kylmää taikaa,

sydämessäni kannan ainiaan.

Rovaniemi, hyvämieli.

Sodankylä, sodanmuistot,

Ähtäristä eläinpuistot.

Ivalo, Inari, Akujärvi,

nyt jo minulla levisi

liikaa lärvi. Tästä

pitkästä runosta,

rakkaudella rakennetusta.

Muistoja helminauhaan,

pujotan, jossa lankana

on ohut siima.

Se kyllä jaksaa kantaa

kauniit muistot elämän.

Katkerat muistot käärin

kerälle, karhunlankaan

niiden helmet levitän.
Kesällä ei tähdet loista,
yö pysyy pois karkeloista,
aurinko vaan, peittää valollaan
alleen lapinkansan maan.

Nyt on kohta aika kaamoksen,

sen alle runojeni maailmaan

nyt pakenen.