Tajunnan virtaa pitkin
kanoottini kulkee yön
kuunvalon merkitsemää
virtausta pitkin.
Olen Pokahontas,
voimakas nainen,
samalla henki, ja
kuolevainen.
Minulla on voimaa
antaa virran viedä.
Voimaa jakaa rakkautta
rajatonta.
Nousen kanssa kuutamon,
vedenrantaa kulkemaan.
Sieluni on kojootin,
ulvomassa kuutamoon.
Sydämeni aina joutuu,
näkyväiseen kiintymään.
Kerta kerran jälkeen
pettymään,
olet ainut ikäväni arvoinen.
Mies kuukasvoinen,
patajätkä pariton,
missä korttipakan toinen pari
on?
Olen matkalla viimeiseen
kotiin.
Tunnetko vielä rajan takana
minut?
Olen kasvanut kurilla,
kovilla sormilla kuritettuna,
maailman orjattarena.
Ilman rakkautta minut
jätettiin,
pimeimpiin nurkkiin
piilotettiin.
Sieluni syntisenä
kivitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti