Aurinkotanssi pilvien läpi,
kaikki sen näki.
Vihreä, ruohoinen ylämäki,
jossakin kukkui yksinäinen
käki.
Marjalan kaarisilta uinui
raskaana kanavan yllä.
Kaiteet siihen oli talvella
uusittu, olin yksin sillalla
kävelyllä.
Kirjoitan sanoja, lauseen tai
kaksi.
Asuvat sanani sillan alla,
metallikaarissa valoisalla.
Pimeä piilottaa riimejä
kaksi,
muuttuvat soinnut
karkailevaksi.
Silta se Aurinkokadulle
kulkuni
johtaa. Ystävät varjonsa
siellä
kai kohtaa.
Syksyllä saapuu sumu, ja
usva.
Silta on täynnä sanojen
suitsutusta.
Marjala kaupunginosani on,
rakas, karu, hiljainen,
rakkaudeton?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti