Melankolia

Vihaan liiallista melankoliaa,

silti se saartaa minut,

ottaa pihtiotteeseensa.

Puristaa irti kaiken

liukenevan ilon

sielustani.

Minun oli nähtävä

rakkaus, silmästä

silmään,

paistettava särkeä

sen kanssa.

Järjettömyyden

vallatessa aivojeni

ajatuskeskuksen.

Tuhoten kyyneleitä

tuottavan pisteen

aivojeni keskellä.

Sisältäni kuoli

kaikki ilo pois.

Melankolia asutti

ilosta autioituneen

sieluni.

Lukitsi rakkauden

käyttämän oven,

sinetöi sen

-         pysyvästikö?