Nostan ylös
kovatuulenpurjeet.
Tahdon unohtaa tänään
murheet.
Filosofille annan
puheenvuoron,
niin kuulen musiikin
meteoriittikuoron.
Kuuntelen kuun kuiskauksia,
Saturnuksen säveliä,
olen unelmissani kuukävelijä.
Aina pitää jaksaa tukea, sekä
antaa turvaa. Välttää tuskaa
umpikujaan vievää.
Välttää työntämästä ketään
tuhoa kohti ;
kohti itsemurhaa.
Kyyneleeni valuu joskus
pitkin poskia,
tuska se on joskus
kuohuvakoski.
Vastaan otetaan ihminen,
pitämällä siitä huolta.
Rakkaus on voima,
joka täytyy saada soimaan.
Siitä ammennan mä voimaa.
Ystävyys on ymmärtämistä,
se ei voi koskaan päättää
kenenkään vapauden määrää.
Toisesta välittäminen
sille ei ole pohjaa,
ei tietä väärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti