Pimeys koputtaa
ruutuikkunaan.
Minulle yön riimit hiipii
piilostaan hiljalleen.
On runonaika,
alkaa aamuyönaika.
Kohta kirjoitan aamurunon,
säkeitä uusia siihen punon.
Hyvää huomenta.
Minä en ole synkkämielinen
nainen , mutta sieluani
joskus kovin ahdistaa.
Nämä yöt,
nämä syksypäivät,
ne ei pesää sieluuni
sisälle tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti