En ole synkkämielien ihminen,
vaikka tänään minua pelottaa.
Tämän maailman, myrskyt,
pahuus, meitä tänään
täällä telottaa.
Tänään sisältäni pursuaa
tunne sen,
syksyisen melankolisen
ihmisen.
Kadulla kuljen sammutetuin
sieluni lyhdyin,
olkapäät
kyyryssä tänään kävelen.
Askeleet korkokenkäin,
luo minulle rytmin.
Rummuttavan epävireisen,
sen syksyn ontonsävelen.
Ihmistä rinnalleni kaipaan
yhä enemmän,
en tahdo olla narri tämän
näytelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti