Syksy

Syksy kutoo varjojaan,

minun suureen ikkunaan.

Minä miinukselle hetkeksi

masennun,

kunnes löydän voimani.

Ponnistan itseni ulos

maailmaan,

alan ulkona yksinäni

vaeltamaan.

Yksinäisyys koputtaa,

sieluni ikkunaan,

sen kiinni pidän tiukasti.

Ketään sisälleni en

halua edes päästää.

Olen melkein mykkä,

melkein sanaton.

Voimiani kerään,

talven tullessa taas

eloon herään.