Mä olin se ruma
langennut repalehelmainen
enkeli, joka kerran
maan päälle taivaasta
tipahti.
Sä talteen minut korjasit,
laitoit osani paikalleen.
Sitten kyllästyit siihen,
ympärilläni leijuvaan,
valtavaan itsekkyyteen.
Sä laitoit kapuloita
minun rattaaseen,
revit minut,
hajotit pala palalta
syöksit kadotukseen
uudelleen.
Enkä mä tietä
sieltä helvetistä
löytänyt valoon
enää uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti