Sydämessäni asuu tumma
tyhjyys,
kun aamu sarastaa.
Suruharsoon peittyy syksyn märkämaa.
Tänään en ehkä jaksa
rakastaa,
kesken kiireen ,
horrokseeni laskeudun.
Olen niin kuin siili
kerälle vain käydä voin,
kun hallan surumarssi kulkee
yli kasteisen maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti