Minun edessäni
seisoi hän,
joka sai
vereni kuohumaan.
Minä pääni vaan
työnnän pensaaseen.
En kerro tunteistani
sinulle mitään.
Ne tunteet kokonaiseksi
kirjaksi, runoksi
marssivat.
Rikkovat sieluni
pinnan hiljaisuuden.
Joskus olen
maan hiljaisin,
joskus
unissani
nimesi vahingossa
kiljaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti