Tuhlaan toisten aikaa,
toiset tuhlaa aikaani.
Nauran kanssa ihmisten
kanssa iloisten.
Itken kanssa surullisten.
Tämä päivä,
pyydän sinulta,
kiedo minut pehmeimpään
pumpuliin.
Olen niin täynnä
ruhjeita elämän,
tänään en niitä
halua enempää.
Loppukoon myrsky
sielussani,
alkakoon tasainen
tyyni pouta.
Minua tuijottaa saa,
en sitä millään tavalla
huomioi.
Elämäni on koottu
onnen sirpaleista,
jäi tuhkat pesään
jäähtyneeseen.
Vielä liikaa huomiota
aikaan saan,
olen kyllästynyt
karmaani ikuiseen?
Vielä joskus nauran
itseni kyyneliin,
ja minun kanssani naurettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti