Syksy

Aamu avasi silmänsä,

minun aivoni ne nukkuu vielä,

en ole siellä heränneiden tiellä.

On monta unta, ennen lunta

pysyvää.

Nyt on vielä pimeä syys-sää.

On silmät niin sokeat

syksynlehdissä kahlaavien.

Illalla pimeällä, olin

hetken synkällä mielellä.

Silloin raapaisin kynttilään

valon. Se valo niin kauniisti loisti,

nuo unelmat sai sielussani palaamaan.

Usein suljen minä muistojeni verhon.

Joskus raotan sitä hetkisen uudestaan.

Ollen silloin sen valonnopeuden hetken,

valmis luoksesi palaamaan.