He tekivät se,
tuhosivat sielun janoisen.
Veivät virvoittavien
vetten luo,
siunasivat valhe,
ja vilppi huulillaan.
Menivät viikon seitsemäntenä
päivänä salunaan.
Sielut täynnä suitsutusta,
ikonin kumarrusta,
mieli kiersi pelastusta.
Insesti Pohjanmaan
tuskassaan huutaa.
Ei sitä voi lakaista
maton alle,
ei löydy sellaista luutaa.
Etsimme suojaa pensaista,
niin kuin jänikset.
Saarnaaja ne valheet,
jotka päästit huuliltasi.
Siunasit sielustasi
hiipivän pahuuden.
Ne on uusi alku
tuskanrunojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti