Äitini

Kaikki rakkaus, oli jo

kadonnut hänestä,

silloin, kun synnyin tyttönä.

Auringon valo

lakkasi loistamasta hänen

silmistään. Hänen sielunsa

liekki himmeni, heikoksi kajoksi.

Sappikivet veivät hänet

sairaalaan, isäni hoiti

minua. Teki samalla töitä,

valvoi kanssani öitä.

Äitini muuttui keltaiseksi,

keltataudin sai hän,

ja katkeruuttaan hämmensi

yhä enemmän.

Minun sisälleni muutti

pelko, sekä turvattomuus.

Rakkautta en saanut,

koivunvitsaa alle vuoden.

Kerrottiin minulle niin,

kun en ollut suostuvainen

pottateatteriin.

Muistan sen nainen punanaamainen

huutaa kädessänsä potta,

lattialle pissan laskit,

ei voi olla millään totta.