En kaikkeen alistunut,
vaikka olen ryömimiseen
valistunut.
Jokapäiväinen työ,
ei täällä Suomenmaassa
enää kai leiville lyö.
En halua enää rakastua
uudelleen, mieheen
kodin ympäriltään
lyöneeseen.
Oman miehisyytensä
pirulle myöneeseen.
Se sattui kipeästi,
kun loukattiin
kilpaa toisiamme
ikävästi.
Siinä puristui nyrkkiin
pasifistinkin käsi.
Tartuin sanan terävään
miekkaan.
Kirjoitin, ja kirjoitin,
ja tekstiä tuli,
kuin tiimalasista valuvaa
hiekkaa.
En ansaitse kirjoittamisesta
minkäänlaista statusta.
Vetelen näitä
tarinoitani kevyesti esille
niin kuin taikuri
kaniinejaan hatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti