Huominen

Syksy mukanaan tuo

tuoksun suomaan.

Se pystyy melankolian

mahdin meille luomaan.

Sylissäni kannan noita

vaahteran lehtiä,

ja veden ulpukoita.

Tytöt oli aamulla

vaikeaa kiskoa ylös

vuoteistaan.

Neidot tulevaisuuden,

he hennoilla harteillaan

joutuvat kantamaan

huomista maailmaa.

Niin äiti täällä tänään

runojansa kirjoittaa.

Kehtolaulua huomisen,

sen suuren tuskan

luomisen.

Me täällä matkaamme

teemme,

geenit tulevaisuuteen

viemme.

Niin arvoitus on

aina huominen,

ja meidän uusi tiemme.