Unelmistani

Mä olin tyttö lautarintainen,

kun sain sen vihkisormuksen.

Lapsimorsian maailman,

olin pikkuvanha vaimo,

opettelin aikuisuutta,

se oli minulle täysin uutta.

Se on silloin aikaan ennen

Wild Willyn.

Niin paljon aikaa vaatii

tytöstä naista kasvattaa.

Niin monimutkainen on se

tie, joka liekkimeren

läpikin vie.

Mä istuin kellarissa,

piilossa maailmaa,

kun pitkät hameenhelmat

paloarpiani pois piilottaa.

Unelmistani suurin oli

saada rakastaa,

se oli vain suurta unelmaa.

Nyt jälkeen vuosikymmenten,

yhä huomaan taas sen,

maailma rakkauttasi ilman jäin.

Kuljen yhä täällä,

sydän matkalaukkuun pakattuna

paljain päin.