Olin unessani nainen
se Suomifilmin.
Olin Ansa, sinä Tauno,
ja niin me suudeltiin.
Kunnes tuli joku
särö siihen elämään.
Se särö sadan vuoden
onnettomuutta myy.
Niin mä maailmalle
kerron näitä
tarinoita, maasta unelmien.
Rakennan sateenkaarista
tien onnellisuuteen.
Tai kollikissoista
maaliskuun,
sen laulun meille teen.
Ja aamu saapui jälleen,
oltiin niin kuin kaksi
kissaa mouruavaa.
Hännät yhteen kiedottiin,
ja hetekalla nauuimme
äänemme kohotessa falsettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti