Aamuyön utua,
kannan sielussani.
Kuunsirppejä kulmillani,
sydämessäni vuorikristallia
painona, etten lentäisi
ilmaan rakkaudestani.
Jalkani on liian kevyet,
levitoin, kun unelmoin.
Yksi huokaus vain,
kuvaasi kun katselen.
Ikävöin, on raskas
taakka kaipauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti