Lauantai

Yö otti sen minkä

tahtoi. Armottomasti

viipaloi sieluni demonit

mikroskoopin alle.

Tieteellinen läpimurto

olisi luvassa vain

astrologian kartassa

kaksoselle tai leijonalle.

Uneni unelmat,

jäivät hyökyaallon alle.

Aiheuttaen tsunamin

tunteideni rannikolle.

En saa mielestäni sinua,

vaikka meri vei sinut

kauas pois.

Lauantain laineille

lasken lauttani karkaamaan,

selviänkö koskaan yli.

Ajatuksieni verkko

rakentaa minulle upottavan suon.

Silmät sumenee,

kurkkua kuristaa,

etkö muistaisi minua

edes pienellä hymyllä.

Sydämeni kurkussa vapisee,

aamukahvi väärään kurkkuun

sukeltaa.

En saa mielestä sinua,

verkkokalvoillani

kuvasi vaeltaa.