Niin lyhyt oli askel,
kävelin vanhalla
palaneella kaskel.
Kohta sen kai valtaa
jo rahkasammal.
Niin valittaa jo aika
sisälläni,
naksuu joka nivel.
Hetki täytyy olla
aikaa levätä, istua
tovi kivel.
Niin on pitkä
täällä jonkin elon taival.
Sisälläni soi usein
Myrskyluodon Maijan sävel.
Jatkan taas matkaa niin kuin
jänis Vemmel.
Niin ajatukseni taas aiheesta
pois eksyy,
kutsuu mua atmosfääri,
tai muistuu mieleen mummon
petkel.
Olen eksyksissä täällä
runonmaailmassa,
olen harharetkel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti