Kerää talteen palaset,
kun mä hajoan.
Tänään täällä nauruni
soi vaan.
Elämän maljani
läikkyy yli,
rakkauden sammuneen
hymni sielustani
joi vaan,
pienen pisaran.
Me imettiin toisemme
kuiviin,
jätettiin riitelemättä
ne tärkeät riidat.
Paettiin toisiamme,
ei pois sammutettu
rakkauttamme.
Se pinnan alla kytee
hiilloksissa,
voi liekkiin ehkä
sattumalta
joskus vielä
leimahtaa.
Mä olen vieläkin
se maaliskuinen,
killikissa,
jolle kaikki
kollit aidan päältä
mouruaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti