Suomen kieli

Suomen kieli joskus soi,

jos en pakene

jäähtynyttä laavaa.

Kirjoitan, tykitän

soinnut, riimit

lennokkaasti soimaan.

Kuka oli se hän,

kuka joi Graalin maljasta

juoman, ikuisen elämän.

Syliini putoaa lehdet

vaahteran syksyssä

itkevän.

Voimiani kerään,

on aika aselevon,

kentällä rakkauden.

Kuka sanoikaan

sen, että filosofian

labyrinttiin

ehkä jäähtynyttä

laavaa pakenen.

Tyhjyydessä menneet

päivät aika joskus purppuroi.

Aamulla nainen vahvat kahvit

joi. Nainen kysyy sen

kysymyksen viimeisen.

Kaikki tahdon toisin organisoida,

pääni menoksi se koituu,

jos en ryhtiäni saa

oikenemaan.