Unen kiedon kiinni lakanaan,
tartun kiinni unen pakaraan.
Vilun viltin alle piilotan,
tuskanviitan hartioilta
painajaisuneen sekoitan.
Koktaili kelluvainen
surun suuri keitto on,
unessani vanhanainen
harmaa, sekä hampaaton.
Hymyilee vallan kauniisti,
sädekehä hänellä on.
Päiväni päättyi kirkkaaseen
purppuran punaan.
Pilvienviulut yhtyi
sateen rummuttavaan
rytmiin, kuolevan rakkauden.
Sydämessäni on pauhu
rakkauden,
perintönäni on filosofia,
sateen jälkeen vihertävä
autiomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti